Raportti Pirkanmaan alue-xco-kisasta Lempäälän Innilässä 9.8.2017
Pirkanmaalainen xco voi tällä hetkellä ihan hyvin, vaikkei oulumaista ryntäystä näköpiirissä olekaan. Aluekisojen ajajamäärä on kuitenkin hitaassa mutta varmassa kasvussa. Lempäälän Innilän hienolle radalle saatiin tällä kertaa jo 15 osallistujaa, ja mikä hienointa, nuorien osallistujien määrän voi sanoa olevan vahvassa kasvussa. :)
19.8.2017 /AK
Innilän rata on hieno mutta samalla kovasti erilainen kuin Pirkanmaan kaksi muuta xco-rataa, Kyötikkälä ja Korkeakangas. Innilässä ajetaan pääosin kapeilla ja melko teknisilläkin poluilla, ja radan herkkupalana on vauhdikas polkualamäki, joka on tarkoilla ajolinjoilla mahdollista pudotella alas ilman jarruja. Ja vaikkei Innilässä mitään mahdottoman suuria nousuja olekaan, jotenkin rata on silti melko raaka... Oikein maukas alue-xco-baana siis!
Kun Innilän starttipaikalle saapui maantie- ja maratontykki Jarkko N, kisan käsikirjoitus oli aika lailla valmis. Jarkko vie ja muu väki yrittää roikkua mukana. Jarkolla ei kuitenkaan ollut heti paukusta kovia menohaluja, ja niinpä ammuin lähdöstä kärkeen. Olin kyllä tuntevinani radan, mutta kun jo ensimmäisen kilometrin aikana ajoin kahdesti harhaan, oli ehkä syytä rauhoittua. :) Läskillä lähes Sheriffin lailla tykitellyt Heikki V siirtyi vetämään porukkaa, perässään hiihtosuunnistuksen maailmanmestari (!!) Raino P, Juha R, Jarkko N ja allekirjoittanut. Ensimmäisen kierroksen polkulaskussa Raino rikkoi kuitenkin renkaansa, ja kun hetken päästä Juha ja Jarkkokin olivat vähän jääneet, kärkeen jäi Heikin komennossa kahden ukon tehokas ryhmä, joka vaihtoi kierroksen toiseksi ajassa 8:46.
Toisella kierroksella päiväjärjestys palautui kuitenkin normaaliksi. Kun Jarkko alkoi olla sinut radan kanssa, mies siirtyi pois pk-moodistaan ja laittoi reiden laulamaan. Yritimme siinä sitten Heikin kanssa yhteislaulaa mukana, mutta itkuvirreksi se kierroksen loppua kohti meni. Ei vaan ollut mitään jakoa vastata maantieässän tehoihin. Itse asiassa Heikki pystyi vastaamaan vähän minua paremmin, ja tipahdin muutaman sekunnin päähän Heikin neljätuumaisesta takarenkaasta. Kun kierros vaihtui kolmanneksi, Jarkko oli repinyt Heikkiin neljän sekunnin eron, ja vastaavasti minä sitkutin neljän sekunnin päässä Heikistä.
Alkuhapposhokki alkoi kolmannen kierroksen alussa vähän helpottaa, ja ajaminen maistui pikku hiljaa taas paremmalle. Pääsinkin Heikin takarenkaaseen kiinni, ja meno oli itse asiassa äärimmäisen hauskaa. Heikki vei läskiään Innilän teknisillä poluilla niin hienosti ja vauhdikkaasti, ettei moinen olisi kyllä itseltäni onnistunut. Täysi työ oli yrittää pysytellä xc-täysjoustolla mukana. Mutta pian se riemu sitten loppuikin omaan virheeseeni, kun ajoin varomattomasti Heikin imussa yhden kivikon yli. Takarengas otti sen verran osumaa, että kulutuspintaan tuli reikä, jota litku ei vauhdissa onnistunut paikkaamaan. Eipä siinä sitten ollut muuta mahdollisuutta kuin siirtyä jalkamieheksi. Mutta viihdyttävän hapokasta oli taas, vaikka retki tällä kertaa vähän kesken jäikin.
Innilä-XCO:n tulokset löytyvät täältä Pirkanmaa-linkin takaa, ja kiitos Karille, saman sivun Videot-linkistä löytyy liikkuvaa kuvaa Innilän karkeloista.