Raportti Seinäjoen XCO-kisasta (Cycli XCO) 15.7.2017

Seinäjoella on erityinen paikkansa allekirjoittaneen maastopyöräilysydämessä, sillä ajoin toistaiseksi selkeästi parhaan kisani Joupiskan maratonissa vuonna 2008. Ja sellaiseksi se ehkä jääkin, vaikka yritys on edelleen kova tilanteen muuttamiseksi. :) Nyt ajettiin kuitenkin xco:ta eikä maraa, ja hienolla radalla ajettiinkin. Ja kun tällä kertaa Seinäjoen kisaviikonloppuun osui myös mainio sää, hienosta ja kuivassa kunnossa olleesta xco-radasta päästiin nauttimaan aika lailla maksimaalisesti!

Vaikka saman viikonlopun sunnuntaina oli tarjolla myös Seinäjoen XCM-kisa, lauantain XCO:kin keräsi silti mukavasti porukkaa. Yleisen sarjan keulilla mentiinkin likimain Suomen kärkivauhtia sekä miehissä että naisissa, ja myös ikäsarjoissa oli raakaa menoa tarjolla. Panu oli etukäteen ajateltuna M40-sarjan kovin tykki, mutta erityisen hienoa on se, että myös M50 ajaa kuningas Arskan ja sheriffi Soinin ansiosta käytännössä samaa vauhtia.

XCO-kisan startti on yleensä melko brutaali, kun lähes kaikki ampuvat kaikkensa heti ekalle kilsalle. Itse yritin edes jossain määrin passailla, mutta vaikeaa se toki on, kun porukkaa alkaa samantien lapata joka suunnalta ohi. :) Jouduinkin aika lailla tulipunaiselle heti starttia seuranneessa nousussa, mutta teknisillä poluilla meno onneksi edes vähän tasoittui. Sykkeissä tämä ei juurikaan näkynyt, mutta silti ankarin tukaluus helpotti edes vähän. Ensimmäisen kierroksen aikana en ollut lainkaan selvillä sijoituksista, mutta loppunousussa tilanne alkoi selvitä, kun hitaassa vauhdissa pääsi näkemään porukkaa enemmänkin. Yksi Panun vahvuuksia on nimenomaan tuoreiden jalkojen hurja teho, ja siksi mies aloittaakin xco-kisat yleensä itselleni saavuttamatonta vauhtia. Siksi olikin suuri yllätys, että Panu kiipesi loppunousua takanani. Startti oli mennyt polkimien takia pieleen eikä mies päässyt tällä kertaa hyödyntämään tykkialkuaan. Viisikymppisten kärkikin oli ihan lähietäisyydellä, kun sekä Arska että Kyösti kiipesivät mäkeä vaivattoman näköisesti. Kertakaikkisen hieno kilvanajo oli käynnissä!

Toisella kierroksella pääsin nauttimaan hyvistä M30-peeseistä, kun Niskakankaan Heikki ja Havanan Juha tarjosivat maukasta vauhtia. Rata oli mielestäni hemmetin hieno, mutta sen merkkausta ei ollut tehty ihan umpihappopuupäitä ajatellen, ja tästä joutui Heikki kärsimään kahteenkin otteeseen toisella kierroksella. XCO-radan merkkauksessa kannattaa muistaa se, että jos päälakea myöten maitohapoissa taivaltavalle pyöräilijälle annetaan pienikin mahdollisuus ajaa ulos radalta, se tulee yllättävän suurella todennäköisyydellä myös käytettyä. :) Heikkikään ei ehtinyt kauas oikealta reitiltä, mutta hyvässä vauhdissa olevan herran ajorytmi sekosi ainakin kahteen otteeseen, mikä saattaa xco-kisassa maksaa lopulta yllättävänkin paljon.

Toisen kierroksen loppunousussa pääsin kokemaan hienon hetken. Takaa kuului ystävällinen lausahdus "voisin vetää hetken", ja siinä samassa kuningas Arska sujahti ohitseni ja kiipesi vuoristoneuvoskauriin lailla tehden allekirjoittaneeseen ainakin kymmenen metrin eron. Myös sheriffi oli lähellä takana, mutta Panu oli tainnut jäädä vähän lisää. Vaikka Arskan kyyti hyytävän kylmää olikin, muistan toisen kierroksen lopussa ajatelleeni, että siinä olisi unelmapeesi tuleville kierroksille.

Kolmannella kierroksella meno alkoi asettua lopullisiin uomiinsa. Pääsin itse hiljalleen parempaan ja parempaan iskuun, ja mikäs oli ajellessa. Kannustusta tuli sekä koskilaisilta tutuilta että paikallisilta hemmoilta, ja huoltoalueen läpi oli aina hienoa ajaa, kun siellä piiskasivat eteenpäin sekä oman tiimin porukka että Kuiton Anttia huoltamassa ollut Paavolan Tomi. Sain kolmannen kierroksen ensimmäisen puolikkaan aikana Arskan ja Juha H:n kiinni, ja sitten matka jatkuikin hyvässä ryhmässä. Aluksi olin helisemässä, mutta jostain syystä sain tällä kertaa ajon kulkemaan niin, että isku vaan parani loppua kohti. Yllättävää oli myös se, että talven aikana huimasti kehittynyt Haran Jeren tuli selkä edellä vastaan. Normaalisti allekirjoittaneella ei enää ole mitään saumaa Jereä vastaan, mutta nuori mies oli satuttanut selkänsä ja eteni siksi meidän veteraanivauhtia.

Aikuisten miesten kisamatkana oli viisi kierrosta, ja jossain vaiheessa neljännellä kierroksella siirryin ryhmämme veturiksi. Onnistuin palautumaan radan hienoilla laskupätkillä niin hyvin, että pääsin iskemään seuraaviin nousuihin aina mukavan tuoreilla jaloilla. Ja niinpä kisan loppu olikin sitten hapokkuudesta huolimatta oikein maukas. Arska pysyi helpohkosti mukana, mutta Juhaa ei enää ihan lähietäisyydellä näkynyt. Ja kun sitten viimeisellä kierroksella yritin jättää viimeisetkin voimanrippeeni radalle, onnistuin kiskomaan Arskaankin pienen eron. Maaliin olikin oikein hienoa ajaa, sillä parin viikon takaisen Tahko-nitkahduksen jälkeen M40-voittoakin tärkeämpää oli nousujohteinen isku kisan aikana.

Kun takavuosina tuli lähes sheriffi Soinin lailla elettyä pyörän päällä, ehdin silloin jo tottua siihen, ettei suorituskyky kisoissa juuri heitellyt. Meno oli useimmiten tasaisen vahvaa tai tasaisen tasapaksua riippuen siitä, miltä kantilta asiaa katsoo. :) Nykyisin tilanne on kuitenkin toinen, ja uskon sen pääosin johtuvan oleellisesti vähentyneistä ajomääristä. Tällä kaudella Laajavuori XCM ja Seinäjoen Cycli XCO ovat olleet selkeitä onnistumisia, kun taas muut kisat ovat olleet enemmän tai vähemmän takkuilevia. Mutta kuten aiemminkin on tullut jo useasti sanottua, ajamisen ilo ei kuitenkaan ole oleellisesti suorituskyvyn heittelystä kärsinyt. Ja nimenomaan ajamisen ilo on se, jonka ansiosta harrastus kantaa yli mahdollisten myrskyjen kohti uutta tyyntä ulappaa. :)


Viivalla on aina tunnelmaa.


Ekan kierroksen loppulaskussa. kuva: Tarja Kivirinta


Tässä ollaan kisan puolivälin paikkeilla, selkänsä satuttanut tiimikaveri Jere seuraa. kuva: Harri Kekola


Tässä seurassa kelpasi rimpulajalan kiertää Seinäjoen hienoa xco-rataa: Juha H vetää ja Kunkku seuraa. kuva: Tarja Kivirinta


M40-pallilla Panun ja Veskun seurassa. kuva: Harri Kekola

Cycli XCO Seinäjoen tulokset löytyvät täältä Pyöräilytulokset-linkin takaa.

17.7.2017 /AK