Raportti Korkeakankaan xco-kisasta 18.8.2016
Pirkanmaan alue-xco:ta ei ole tänä kesänä toistaiseksi Valkeakosken Korkeakankaalla ajettu. Medilaser-viikonlopun xco toki ajettiin, mutta kauden 2016 alue-xco:t on ajettu Kyötikkälässä ja Innilässä. Merkittävänä syynä tähän lienee Korden uusi frisbeegolfrata, jonka alunperin pelättiin sekoittavan xco-kuvioita. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että frisbeegolfrata on tehnyt Kordelle pelkkää hyvää. Kahvio on nyt auki myös kesällä, kun väkeä on paikalla koko ajan, eikä pyöräilijöiden ja heittäjien mahtumisessa samoille mestoille ole ollut minkäänlaisia ongelmia.
20.8.2016 /AK
Koko kesää ei alue-xco-kisojen Korde-hiljaisuus onneksi kuitenkaan kestänyt. Elokuinen kisatorstaipäivä oli aamupäivän osalta harmaa ja sateinen, joten märkää ja liukasta baanaa oli tiedossa. Kisaa edeltävät tunnit ja myös 90% kisasta olivat sateettomia, joten eipä kelissä lopulta ihmeemmin valittamista ollut. Korden rata on tunnetusti fyysisesti melko raaka, mutta märällä siitä tulee taitamattomalle ajajalle myös aavistuksen kuumottava, sillä erityisesti DH1:n märät kalliot ja loppuosan juurakot eivät erityisemmin tarjoa pitoa. :) Täytyi siis olla varovainen. Sateinen päivä varmisti sen, ettei osallistujamäärällä mässäilty, mutta yksin ei silti onneksi tarvinnut ajella.
Keli oli sopiva myös (maantie)tehopolkimien väärinkäyttökestotestin jatkumiselle. Kurastahan ei sinällään pitäisi olla polkimille mitään haittaa, kunhan paineenmittausalue kengän ja polkimen välissä säilyy puhtaana. Powertap tuskin on kuitenkaan suunnitellut polkimiaan tällaiseen käyttöön, mutta hienosti ne ovat toistaiseksi kelissä kuin kelissä pelanneet. Iskuja kiviin on tullut, ja se tietenkin näkyy myös polkimien ulkonäössä, mutta tehonmittaus vaikuttaa edelleen olevan erittäin johdonmukaista ja todennäköisesti moitteetonta. Täytyykin kauden päätteeksi kirjailla Powertapille viestiä siitä, miten heidän polkimensa ovat toimineet suomalaisissa maasto-olosuhteissa. :)
Mutta sitten takaisin pääasiaan, eli itse kisaan, jonka lähtöviivalla oli lopulta seitsemän rohkeaa. Ehkä hienoin asia oli se, että mukana oli kohta viisivuotissynttäreitään viettävä Sulo, jolle oli rakennettu tietenkin oma hieno ratansa. Ja kun kisaan starttasi vielä toinenkin juniori, Aksel 14 v, niin eihän tämä kisa näyttänyt osallistujalistaltaan enää lainkaan huonolta. Aavistuksen varttuneemmasta väestä mukana olivat Markku K sekä Medilaser-miehet Ismo S, Jari M ja Timppa M. Hyvällä porukalla päästiin siis Korden alue-xco-kisakausi avaamaan.
Startti oli ehkä hienoin ikinä! Ismo nimittäin löi 500 W kampeen ja keuli ensimmäiset sadat metrit. Siinä kelpasi ajella vierellä. Kun ylämäki alkoi häämöttää, siirryin keulaan ja yritin pitää omalla mittapuullani hyvää kyytiä. Ekan nousun keskitehoksi sain 434 W, eikä se kyllä kovin helpolta tuntunut. Mäen päällä ketään ei näkynyt enää ihan lähietäisyydellä, mutta DH1:ssä olinkin sitten ihan pulassa. Pariin otteeseen vauhti oli kokonaan pysähtyä, kun en meinannut saada bemaria taipumaan kurveihin. Takaa iskenut Ismo saikin meikää kiinni DH1:n segmentillä hulppeat 25 sekkaa, joten serpaan mentiinkin sitten lähes peräkanaa. Jotkut voivat laittaa allekirjoittaneen alamäkiongelmat Burtien piikkiin, mutta väärässä ovat. Ajoin alhaisilla paineilla ja sain leveistä renkaista ihan hyvän pidon, mutten vaan yksinkertaisesti osaa/uskalla ajaa kovaa märillä kallioilla ja juurilla. Märän kelin linjat pitääkin hioa kuntoon viimeistään ensi kesään mennessä, jolloin näillä samoilla kalliolla taistellaan XCO:n SM-mitaleista.
Serpassa oli helppoa laittaa jalka pyörimään, kun takana oli DH1:n vahvasti lepovoittoinen minuutti. Sainkin tosi hyvän vauhdin serpassa päälle 469 W:n keskiteholla. Tämän jälkeen sain pidettyä kohtuullisen hyvää vauhtia koko loppukierroksen, mutta erityisen mukavaa ajaminen ei ollut, sillä olo oli jatkuvasti ylitukala. Lyhyen teknisen polkunousun Markanmäen puoliväliin kiipesin 477 W:n keskiteholla, ja reilut 2,5 minuuttia kestäneen loppunousun keskiteho oli 336 W. Nämä ovat itselleni ihan ok lukemia, mutta olon tukaluus tuli parhaiten ilmi ehkä Maisemamäen loppujyrkällä, jossa happoinen mies joutui tyytymään 420 W:n keskitehoon. Mutta vaikka olo tukala olikin, kyllä tästä totaalihapotuksesta jotain outoa viehätystä taas löytyi. :) Ensimmäinen kierros taittui ajassa 16:04.
Toinen kierros oli alkuosuudeltaan vaisuhko, sillä olon tukaluus vaivasi edelleen. Nousussa yritin kuitenkin taas laittaa itseni tiukoille, mutta jouduin tyytymään melko vaatimattomaan 331 W:n keskitehoon. Lukema siis putosi huimat 100 W ensimmäisestä kierroksesta! DH1 oli jälleen tosi varovainen, mutta onnistuin välttämään ekan kierroksen pahimmat mokat, mikä näkyin viitisen sekuntia nopeampana laskuna. Ja mikä tärkeintä, pahin tukaluus alkoi hiljalleen helpottaa ja ajo sen myötä maistua. Serpassa sainkin jo hyvän iskun päälle, ja tein 438 W:n keskiteholla siihen oman enkkani jääden vain neljä sekuntia the Sasun KOMista. Vaikka serpan keskiteho olikin alhaisempi kuin ensimmäisellä kierroksella, onnistuin ajamaan serpan kurvit sujuvan vikkelästi, ja siitähän kello tykkäsi. Serpaintoilu ei onneksi kostautunut, vaan olo oli edelleen paranemaan päin. Lyhyessä polkunousussa Markkaan meno maistui 430 W:n verran, ja koko loppukierros sujui miellyttävissä merkeissä, sillä liiallisesta happohyökkäyksestä aiheutunut tukaluus oli kadonnut. Pitkän loppunousun kiipesin 346 W:n keskiteholla (+10 W ekaan kierrokseen verrattuna), ja Maisemamäen loppujyrkällä sain ajoittain jo ihan hyvän junttauksen päälle, mikä näkyi 490 W:n keskitehona (+70 W). Ja tästä retki sitten jatkui suurinpiirtein yhtä jaksavana maaliin asti. Vaikka toisen kierroksen alku oli vaisu, kierrosaika 16:28 oli siihen nähden lopulta yllättävänkin hyvä.
Pirkanmaan alue-xco-kisat jatkuvat XCM-SM-kisan jälkeen keskiviikkona 31.8. Lempäälän Innilässä. Tulkaapa sinne isolla porukalla mukaan!
Korkeakankaan xco-kisan tulokset löytyvät täältä Pirkanmaa-linkin takaa, ja Videot-linkissä on jälleen tarjolla liikkuvaa kuvaa Karin taltioimana.