Raportti Medilaser-viikonlopun xco-kisasta Valkeakosken Korkeakankaalta 9.7.2016

Valkeakosken Korkeakankaalla 9. ja 10.7.2016 järjestetty Medilaser-viikonloppu oli jo järjestyksessään kolmas perättäinen, joten perinteestä voitaneen jo puhua. Lauantaina ajettiin kovan osallistujaryhmän kerännyt XCO, eikä sunnuntaina järjestetty XCM jäänyt pekkaa pahemmaksi. Ja kovimmat kuskit ajoivat tietenkin molemmissa starteissa. Itselläni oli kisaohjelmassa lauantain XCO, ja sunnuntaina vietin hienon talkoopäivän marakisan järjestelyissä. Kun Tahkolla räjähtänyt vapaarataskin saatiin vaihdettua sopivasti kisaa edeltäneenä perjantai-iltana, välineenkin piti olla täydessä iskussa kotikisaan.


Serpentiininousu Korkeakankaan laskettelurinteessä.

En pystyne erityisen puolueettomasti kertomaan Korkeakankaasta kisakeskuksena, sillä kyseisellä mestalla on vahvasti tunnepitoinen paikkansa allekirjoittaneen sielussa. :) Nykyään Korde on kotirata, mutta tunnesiteet ovat alunperin peräisin jo Tampereen poikamiesvuosiltani, jolloin tuli melko vahvasti omistauduttua maastopyöräilylle. Niinä vuosina lähes viikoittainen treenini oli ylämäkivedot Korkeakankaalla. Ja koska asuin Tampereella, siirtymät Tre-Koski-Tre tehtiin tietenkin fillarilla. Jostain syystä tykästyin tuolloin erityisen paljon tähän koskilaiseen kukkulaan, eikä viehätys ole sittemmin oleellisesti vähentynyt. Siksi Korkeakankaalla järjestetyt kisat ovat aina itselleni erityistapaus, olipa kyse sitten Pirkanmaan aluekisoista tai vähän isommista karkeloista. Ja kesällä 2017 onkin sitten tarjolla makeaa mahan täydeltä, kun Korkeakankaan XCO-radalla ajetaan siniristipaidoista.

Lauantain XCO:n miesten eliteen toi poikkeuksellista mielenkiintoa Jukka V:n ja Sasu H:n kohtaaminen. Jukka on suomalainen pyöräilylegenda, jonka tuorein valloitus on Tahko-kuninkuus, ja Sasu on puolestaan huippulupaus, joka lunasti paikkansa ikäistensä maailman kärjessä taannoisissa XCO:n MM-kisoissa. Näiden herrojen lisäksi viivalta löytyi kova kotimainen kattaus, ja tunnelma olikin korkealla ennen starttia. Kaikki miesten sarjat M18:sta ylöspäin lähtivät kerralla liikkeelle, mikä oli tietenkin hienoa. Mutta samalla tämä aiheutti itselleni poikkeuksellisen rauhallisen XCO-lähdön, sillä M40 ryhmittyi monikymmenpäisen porukan takaosaan. Yleensä ammun viivalta aika lailla täysillä radalle, mutta nyt tykkilähdössä ja alkurynnimisessä ei ollut mitään järkeä.

ProMTB:n tiimissä huolto pelaa, ja niinpä lähdin ww-hengessä liikkeelle ilman juomapulloa. Kierros alkaa nousulla mäen päälle, ja sen jälkeen lasketaan DH1:ksi nimetty kalliopätkä takaisin stadionille ja serpentiiniin. Serpan alusta löytyi myös ensimmäinen huolto, jossa sain ensimmäisen pulloni. Niinpä pääsin kiipeilemään ekan nousun noin kilon kevyempänä kuin pullon kanssa. :) Huoltomiehenä toimi tällä kertaa kovan luokan maramies Jussi K, joka on viime aikoina niittänyt mainetta erityisesti KOM-varkaana lyötyään pohjat yhdelle maastopyöräilevän Suomen himotuimmista pätkistä, The Työstöpolulle. Kisan alku sujui tosiaan poikkeuksellisen vähähappoisissa merkeissä, vaikka toki reippaasti ajettiinkin. Ekaa nousua tuli kiivettyä Panun ja Kristian I:n kanssa, ja kun DH1 alkoi, päästin suosiolla DH-Krissen ohitseni. Mäen alaosassa olin likellä heittää volttiakin, mutta sain pelastettua tilanteen ja matka jatkui lyhyen sähellyksen jälkeen. Serpassa pääsin noukkimaan pari selkää, ja muutenkin ensimmäisen kierroksen loppu oli nousujohteista menoa. Kierroksen suurinpaan nousuun, Maisemamäkeen, lähdin vielä Panun peesissä, mutta Panu ei ollut tällä kertaa oma itsensä ja tipahti jyrkällä kyydistäni. Ensimmäinen kierros oli mukava päättää DH2:een näissä merkeissä: ajo sujui ihan hyvin, eikä tällä kertaa ollut rauhallisemman startin ansiosta lainkaan tarvetta välikuolemille. :) Meidän tiimin junnut, Jere ja Ukko, lähtivät kowaa, ja niinpä aloitin toisen kierroksen heidän takanaan.

Ukon sain kiinni heti toisen kierroksen alkajaisiksi, ja ekan nousun lopussa pääsin myös Jeren kantaan. DH1:een pääsin mukavasti ottamaan mallia Jeren ajolinjoista, joissa ei yleensä juurikaan jarruihin kosketa. :) Jyrkillä pätkillä jäin vähän, mutta alamäen loivemmilla polkuosuuksilla sain imettyä eron umpeen. Niinpä serpaan mentiin kimpassa, ja siinä pääsin taas pitämään reipasta ylämäkivauhtia suurella kadenssilla. M18-sarjasta edessä oli enää Simo T, ja M40-sarjassa ajoin nyt Jari H:n jälkeen toisena. Toki myös Samuli meni edellä, mutta mies ajoi taas elitessä, vaikka nuori veteraani jo onkin. :) Maisemamäessä huomasin, että Simon selkä lähestyy hiljalleen. Ja kun oma ajaminen tuntui muutenkin sujuvan, kolmatta kierrosta kohti oli mukava rutistaa.

Sama meno jatkui kolmannella kierroksella: hyytymistä ei tapahtunut, ja jaksoin rutistaa ukosta irti suurinpiirtein sen, mitä rutistettavissa oli. Simon sain kiinni kolmannen kierroksen serpassa, ja seuraavana horisontissa alkoi vilkkua Lahden Pyöräilijöiden ajoasu. Se ei kuitenkaan kuulunut Jarille, joka oli jo ehtinyt karata kauemmas, vaan paitaa kantoi elitessä ajanut Eemil U. Hiljalleen Eemilinkin selkä lähestyi, ja erityisesti Maisemamäen jyrkällä taisin saada kiinni, mutta imuun en vielä ehtinyt.

Neljännen, ja samalla meidän sarjan viimeisen, kierroksen alussa kisa vaikutti M40-sijoitusten osalta sementöidyltä: Jari ajoi jossain kaukana edellä, eikä kukaan tullut myöskään ihan lähellä takanani. Yritin silti laittaa ekaan nousuun kaiken peliin, ja taisin taas saada Eemiliä vähän kiinni. XCO:ssa mikään ei kuitenkaan ole varmaa, ja niinpä selkeässä M40-johdossa ollut Jari talutteli fillariaan DH1:n alkuosassa. Rengas oli hajonnut, ja Jari joutui jättämään leikin kesken. Tällä tavalla en halua kisassa sijoituksiani parantaa, mutta samalla veteraanisarjamme kärkipaikka kuitenkin vaihtui. Loppukierroksen aikana sain pidettyä oman vauhtini aika hyvin yllä, ja kun kerran viimeinen kierros oli jo menossa, yritin laittaa itseni kunnolla tiukoille erityisesti Maisemamäen jyrkällä, jossa pääsinkin ohi Eemilistä. Toki tilanne oli tämän nuorukaisen kannalta epäreilu, sillä herralla oli vielä kaksi rundia kierrettävänään, kun eliten kisa oli kuuden kierroksen mittainen.

Maaliin oli mukava ajaa. Takana oli ehjä kisa, ja kotirata sekä kannustamassa olleet tutut toivat hommaan rutkasti lisämaustetta. Totta puhuen en olisi kuitenkaan halunnut voittaa, sillä kisan aikana kävi täysin selväksi, että olin vasta kolmanneksi nopein nelikymppinen. Samuli (eliten 3:s) oli selkeästi nopein, ja Jari oli yhtä selvällä marginaalilla kakkonen. Mutta urheilullisesti rehellinen järjestys ei tänään toteutunut M40-sarjan lopputuloksissa, ja siksi allekirjoittanut nousi ykköspallille.

Eliten tykkitaistossa voiton vei Sasu, joka pudotti Jukan kyydistään erityisesti nousuissa. Ja kolmanneksi ajanut Samuli osoitti jälleen kerran sen, ettei nelosella alkava ikä tarkoita vielä vauhdin hidastumista, pikemminkin päinvastoin. :)

Korkeakankaalla oli tarjolla kovaa menoa myös sunnuntaina, kun yhteensä parisataa ajajaa osallistui XCM-kisaan. Päämatka oli 63 km, joka koostui kolmesta 21 kilometrin kierroksesta. Reitti oli pääosin nopeaa polkua ja latupohjaa, mutta muutamat tekniset polut ja tiukat ylämäet tekivät radasta fyysisesti haastavan. Miesten yleisen sarjan voittoon ajoi kukapa muukaan kuin Samuli, joka oli noin vuorokautta aiemmin tuulettanut kolmossijaa Sasun ja Jukan jälkeen XCO:ssa. Marakisan kakkonen oli kovaan iskuun päässyt Valtteri R, ja kolmanneksi ajoi Medilaser-maratonin moninkertainen voittaja, maantietykki Jarkko N. Toinen viikonlopun urakoijista, tiimikaveri Perttu, oli hänkin lähellä pallia, mutta taipui viimeisen kierroksen jälkimmäisellä puolikkaalla neljänneksi. Ja jos puhutaan tosiurakoijista, esiin täytyy nostaa Iiro S:n nimi. Herra ajoi viikkoa aiemmin Tahkolla 240 km ja nyt osallistui sekä XCO:hon että XCM:ään. :) Siinä on mallia meille muille!


Ekan kierroksen ekassa nousussa Panun ja Kristianin kyydissä.


Edelleen ekalla kierroksella, Maisemamäen jälkeisessä laskussa.


Sama paikka kuin edellisessä kuvassa, mutta nyt toisella kierroksella: vauhti kasvaa ja ilmat isonee.


Maisemamäen loppujyrkällä kolmannella kierroksella.


Maisemamäki neljännellä kierroksella: Eemilin selkä alkaa olla lähellä.


Ja vielä sama paikka noin 10 s myöhemmin: kisa Eemilin kanssa ei ollut erityisen rehellinen, sillä itse olin jo ajamassa maaliin, kun taas elitellä oli vielä kaksi kierrosta kärsittävinään.


M40-sarjan kärkikolmikko: Jonas A, minä ja tiimipäällikkö Timo M.

Medilaser-viikonlopun XCO-kisan tulokset löytyvät täältä, ja tässä on sunnuntaina XCM-kisan tuloslista.

13.7.2016 /AK